Tieto- ja viestintäteknologia opetuksessa

[Pasi Silander]

Pohtimistehtävä liittyen toiseen Pedacastiin:

Miten ja millaisilla käytänteillä TVT:tä hyödyntämällä koulussa vastataan oppimisen, ajattelun ja ongelmanratkaisutaitojen, työskentelytaitojen, sosiaalisten taitojen sekä aktiivisen osallistumisen kehittämishaasteeseen?

Kerro tai ideoi hyviä käytäntöjä (best practices) itsesi ja muiden iloksi. Oli ne sitten lyhyitä tai pitkä, niin kerro ajatuksiasi!

-Pasi =)

[Markus Jauhiainen]

Näyttäisi siltä, että uusi väline lisää motivaatiota oppimiseen edelleen. Tästä sain esimerkin tällä viikolla ja väline ei ollut sen kummempi kuin vanha ystävämme PowerPoint -esitysgrafiikkaohjelma. Opetin atk-tunnilla 8-luokkalaisille PowerPointin perusteita ja yllätykseksi havaitsin, että yksikään sen ryhmän oppilaista ei ollut käyttänyt ko. ohjelmaa koskaan...? Ryhmässä oli myös kaksi integroitua pienluokan oppilasta. Seuraavana päivänä erityisluokanopettaja kertoi, että atk-opetuksessa mukan olleet pienluokan pojat olivat halunneet tehdä historian esitelmän PowerPointilla ja olivat esittäneet shownsa myös muulle luokalle. Tuliko tässä oppimista, ajattelua, työskentelytaitoja, sosiaalisisa taitoja sekä aktiivista osallistumista? Varmasti tuli!Välineenä olisi voinut tietysti olla joku verkkopohjainen sovellus yhtä hyvin. Seuraavaksi pitääkin kokeilla jotain niistä. Tällaista täältä peruskoulusta. Niin, mikä tässä olisi se käytänne. Olisiko se: "Keep it simple, stupid!"

[Tero Toivanen]

Opetan autismiopetuksen luokassa ja oppiminen, kommunikaatio ja sosiaaliset taidot ovat jokapäiväisiä haasteita. Yksi parhaimmista ja eniten motivoivista keinoista on TVT:n käyttö. Luokassani on SmartBoard ja TVT:n käyttö sen avulla on luonnollista. Käytämme sitä käytännössä joka tunnilla. Ei kuitenkaan koko aikaa vaan osana tuntien struktuuria.

SmartBoardin avulla myös itseensä sulkeutuneimmat oppilaat lähes huomaamattaan joutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden oppilaiden ja luokan aikuisten kanssa. Oppilaan tehdessä tehtävää luokan edessä SmartBoardilla muut oppilaat lähtevät helposti kommentoimaan tai jopa tulevat mukaan auttamaan ja tekemään tehtäviä yhteistoiminnallisesti. Perinteisessä kirjatyöskentelyssä tämä olisi lähes mahdotonta. SmartBoardin kanssa se toteutuu itsestään ilman kehottamista.

TVT:n käyttö myös tasapuolistaa ja -arvoistaa oppilaitani suhteessa yleisopetuksen oppilaisiin, sillä he pystyvät tietokoneen avulla suoriutumaan paljon vaativimmista tehtävistä kuin luku- ja tehtäväkirjojen kanssa. Tällä hetkellä pohdiskelen kovasti sitä, miten sisällyttää sosiaalinen media omaan opetukseeni. Se antaa rajattomia lisämahdollisuuksia...

TVT avaa mahdollisuudet rajattomaan kanssakäymiseen kaikkien ihmisten kesken roduista, rajoista ja henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta.

[Sonja Hälikkä]

Minulla on kokemusta varhaiskasvatuksen ja aikuiskasvatuksen alalta. Varhaiskasvatuksessa käytimme tvt:tä maahanmuuttajalasten kielen oppimisen tukemiseen. Kuten mainitsit Tero, tvt avaa mahdollisuuksia ihmisten kesken roduista ja rajoista riippumatta. Tämä sama ilmiö oli todettavissa maahanmuuttajalasten kanssa, jotka opittuaan tietokonetaitoja, pystyivät "opettamaan" vertaisiaan suomalaislapsia. Se ilo ja ylpeys osaamisesta oli liikuttavaa. Vertaisoppiminen oli yksi tärkeä menetelmä lasten kanssa työskenneltäessä. Yhteistoiminnallisuus parani, ja lapset jaksoivat keskittyä ja työskennellä yhdessä.

Lisäksi tvt:n käytössä on aina samat lainalaisuudet sisältöjen osalta kuin muussakin opetuksessa; autenttiset ongelmanratkaisut, yhteys oppijoiden merkittäviin kokemuksiin ja riittävä haasteellisuus.

[Anne Rongas]

Aki nosti esille Jaiku-kanavalla vaikean kehittämishaasteen, joka koskettaa ammatillista koulutusta, mutta myös laajalti aikuiskoulutusta eri tasoilla.

Lainaan tähän sekä Akin kysymyksen, että oman vastaukseni:

"Työnantajien mukaan ammatillinen substanssiosaaminen on vähentynyt. Tukevatko oppimiskohteet ja -määrät substanssiosaamista riittävästi?"

Kommenttini:
"@akiheino tuo on tärkeä pohdittava, kun mietitään oppimista, tietoa ja ammattiin valmistumista. Kertoo työn nopeutuneesta muutoksesta. Kokonaiskuvan ymmärtäminen on aiempaa vaikeampaa kaikilla tasoilla.

Muutama vuosi poissa ammatista tarkoittaa, että henkilö on pihalla hyvin monista uusista asioista. Voiko kukaan ammattiopettaja hallita riittävän ajankohtaisen tuntuman oman alansa oleellisiin asioihin? Voiko mikään opetussuunnitelma toimia riittävän kattavana? En usko. Tarvitaan uutta lähestymistä. Veikkaan."

Millä eri tavoilla tieto- ja viestintätekniikka voisivat olla edistämässä tätä kuilun yli kulkemista? Hermian projektit ovat ainakin minusta yksi hyvä esimerkki (Timo Rainio voi esitellä lisää, ks. esim. Vinkkiverkon Tekniikka-ryhmä ja elTrio-oppimisverkko). TVT:n avulla tuodaan koulumaailmaa ja työelämää lähemmäs toisiaan.

[Timo Rainio]

... ja linkkivinkkilistalle jatkoksi vielä: http://teknokas.ning.com/ ja http://www.asiantuntijaverkosto.fi/.

Tuohon viimeksi mainittuun Tampereella tehtyyn asiantuntijaverkosto -kuvioon törmäsin tänään käydessäni tutustumassa heidän tekemisiin. Sen puitteissa on tuotu Connect Pro:n välityksellä yritysten asiantuntijoita, tunnettuja henkilöitä ja alueen vaikuttajia aina kaupungin pormestarista alkaen keskustelemaan lukiolaisten kanssa tiettyyn oppiaineeseen väljästi liittyvästä teemasta. Kaikki osapuolet olivat olleet erittäin innoissaan ja kokeneet oppivansa asioita. Silti sekä opettajat että oppilaat olivat kuulemma valitelleet, että sellaiseen kivaan ei oikeastaan olisi aikaa kun pitäisi keritä ne kirjatkin kahlaamaan läpi ja kurssit suoritettua kunniakkaasti - kun niiden takia sitä koulua kuitenkin käydään.

Pienestä pitäen opimme pänttäämään laskentaa, lukemista, liikuntaa .... biologiaa, historiaa, englanninkielioppia ..... lujuusoppia, koneenpiirustusta, säätötekniikkaa .... officekurssia, businessseminaaria, maahantuojanesittelypäivää ...jne.

Eli aiheet vaihtuvat, mutta aina yritämme tunnollisesti keskittyä muka kulloiseenkin substanssiin. Vaikka jälkikäteen ne taidot joista on ollut eniten hyötyä on aika usein jotain sieltä sen substanssin liepeiltä. Hyvä kysymys on, että onko sillä sitten väliä mitä opiskellaan. Ehkä kuitenkin tärkeintä on opiskelun kautta saatavat taidot ja innostus omaksua asioita ja kyky pysyä mukana tässä vinhaa vauhtia vilistävässä maailmassa.

Vaikka asia onkin aika hyvin tiedostettu, niin kaikki me varmasti tarvitsisimme enemmän uskoa ja rohkeutta ottaa ja antaa aikaa rajoja ja malleja rikkovalle vapaamuotoiselle asioiden ihmettelylle tapahtuu se sitten erilaisissa työssäoppimiskuvioissa, verkossa sosiaalisen median värmein tai vaikkapa tuolla em. asiantuntijaverkostomallilla.

Ristiriitaista tai ei, mutta loppuun täytyy sitten kuitenkin itsellekin muistuttaa tämä insinöörialojen dilemma. Siellä jos jossain on ihan kaikilla tekemisen tasoilla paljon juttuja, jossa täytyy vaan osata ne usein aika haastavat ja paljon treenausta vaaativat kädentaidot tai tietää ne vaikeatkin alan keskeiset faktat. Siinä ei sosiaalisuus auta, jos lujuuslaskelmat pettävät ja silta sortuu tai opiskeluun ole enää aikaa, kun paperikone pysähtyy kaukana viidakossa.

Onneksi näiden maailmojen ei tarvitse olla ristiriidassa, kunhan vaan käytetään rohkeasti mielikuvitusta ja uskalletaan tehdä asioita välillä hiukan uudella tavalla hyödyntäen kaikkia mahdollisia tarjolla olevia menetelmiä ja sovelluksia.

[Tarmo Toikkanen]

Minä vastasinkin jo siellä Jaikussa. :)

[Tarmo Toikkanen]

Kirjoitin jotain tämän suuntaista juuri blogiini, vaikkakin vähän abstraktimmalla tasolla.

[Anne Rongas]

Markus, tuo esimerkkisi toi mieleen uudemman lahjakkuus- ja älykkyystutkimuksen edustajat (mm. suomalaiseen Kari Uusikylään kannattaa tutustua). Neurologi Howard Gardner on Multiple Intelligences (MI, suom. monilahjakkuus) -teoriallaan tuonut uutta ymmärrystä lahjakkuuden ulottuvuuksiin, toki kiistellysti, kuten psykologiassa tapaa olla. Mutta silti, opettajalle näistä lahjakkuuden painotuksista on hyötyä, kun suunnitellaan opetusta. Pitäisi löytyä erilaisille erilaisia vaihtoehtoisia tapoja oppimia. Ks. Medianetixin artikkeli.

[Pasi Silander]

Hei!

Pakko osallistua tähän keskusteluun liittyen Howard Gardneriin. Ennen kuin kauheasti uskoo tai varsinkaan soveltaa 7-8 "älykkyyttä", kannattaa etsiä aiheesta ei-kaupallisia tutkimuksia, jossa olisi evidenssiä asiasta. 7-8 "älykkyyttä" on hyvin konseptoitu bisnes, samoin kuin oppimistyylit, usein täysin vailla validia tieteellistä evidenssiä. Ne ovat kyllä yhtä houkuttavia, karismaattisesti esitetty, mielenkiintoisia kuin horoskoopit, pelkistävät ja selittävät asioita ja niihin on helppo uskoa.

Varsinkin oppimistyylejä on käytetty hyvässä uskossa opetuksen suunnittelussa, mutta niillä onkin vain suljettu oppijan mahdollisuuksia kehittyä ja kasvaa monipuolisesti.

-P

[Anne Rongas]

Pasi, tämä on aivan totta. Mutta toisaalta on hyvä, että on erilaisia ajatuksia herättäviä jäsennyksiä. Gardnerin luokittelu on kiistelyistä huolimatta mukana mm. Uusikylän lähteissä, sitä referoidaan mm. akateemiselta taustaltaan pätevimmän tekijäkaartin uusimmassa psykologian lukio-oppikirjassa (Otava PS, tekijöinä Karrasch, Lindblom-Ylänne, Niemelä, Päivänsalo, Tynjälä). Esitellään kaikissa lukiopsykologian 4-kurssin oppikirjoissa. Myös Stenbergin käytännöllinen - analyyttinen - luova tuodaan kaikissa kirjoissa esille.

Näitä jäsennyksiä olisi hyvä pedagogisessa suunnittelussa käyttää nimen omaan rikastamaan ja varioimaan oppimisjärjestelyjä. Aina ei ihmiselle ole hyväksi tehdä mieluisimmalla tavalla, vaan oppia jotain uutta. Toisaalta jos ei koskaan saa toteuttaa omaa luontaisinta tapaansa oppia, on sekin surullista.

Erityispedagogiikka on tuonut psykologian näkökulmasta paljon kiisteltyjä menetelmiä (mm. aivojumppa, NLP, oppimistyylit) käytäntöön. Tero voisit kommentoida lisää, mikäli olet näihin keskusteluihin päässyt mukaan.

Valitettavasti minulla ei ole täällä työkotona tarkempia lähdeteoksia.

[Pasi Silander]

Hei Anne!

Viestissäsi nostit esille mielenkiintoisen pointin: "Aina ei ihmiselle ole hyväksi tehdä mieluisimmalla tavalla, vaan oppia jotain uutta. Toisaalta jos ei koskaan saa toteuttaa omaa luontaisinta tapaansa oppia, on sekin surullista."

Oppiminen ei ole aina ihan helppoa eikä se aina ole vaivatontakaan. Oppimisen koulussa tulisi kuitenkin olla (edes jollain tavalla) palkitsevaa, aahaa-elämyksiä tuottavaa ja siten oppijalle mielekästä.

Kuitenkaan yksilölle ei voi (eikä ole ehkä syytäkään) eristää yksilöllistä "omaa luonteisinta tapaa oppia". "Oppimisen tavat ja niiden vaihtelu" riippuu usein tottumuksia, mutta enen kaikkea oppimisen tavoitteista - siitä millaista kompetenssia (tietoa, taitoa, asennetta) ollaan oppimassa ja missä kontekstissa sekä oppijan metakognitiivista taidoista (=oman ajattelun säätely, monitorointi ja ohjaus). Kun oppimista tutkitaan neuropsykologian (ja kognitiivisen psykologian) tasolla, oppiminen on suhteellisen universaali prosessi. (Olisi tietysti ihana ajatella, että jokainen olis aivan uniikki ja yksilöllinen oppimiseltaan - mutta samat lain alaisuudet löytyy kaikilta taustalla. ;-))

Oppimisen tavan tai tyylin sijasta onkin mielekkäämpi puhua oppimisorientaatioista.

Aina sykleittäin, muutaman vuoden välein, pedagogiseen keskusteluun nousee NLP, oppimistyylit tai ajatteluhatut tms. Itse en tutkijana oikein kannata menetelmiä, joilla ei ole tieteellistä, teoreettista pohjaa tai jos teoreettinen pohja on selkästi kestämätön/virheellinen. Toisaalta moni on kertonut, että NLP:stä on ollut iloa, mutta selittköö asiaa joku muu tekijä, kuten motivaatio, intressi, aika...tms.

Olisi hyvä myös etsiä alkuperäisiä lähteitä ;-). Mainittakoon vielä, että Kari Uuskylä on mun ehdoton suosikki-kirjailija kasvatustieteen saralla.

-P

[Lea Olli]

Käytännön esimerkkejä alakoulun tvt-opetuksesta
Koulussamme on noin 330 oppilasta. Atk-luokassa käytössä o 15+1 konetta ja jokaisesta luokasta löytyy 1-2 vanhaa rotiskokonetta. Jokaiselle luokalle on varattu yhdestä (koko luokka) kahteen (puolikas ryhmä) tuntia atk-luokka-aikaa. Luokkakoneiden ohjelma- ja päivitystarjonta poikkeaa atk-luokan koneista eikä ne ole samassa verkossa. Olemme siis riippuvaisia atk-luokasta. Tämä taas kasvattaa keskeneräisyyden sietokykyä, mutta hidastaa projektien valmistummista.
Kävin viitisen vuotta sitten Opekon koulutuksessa, jossa tutustuin Turun normaalikoulun tvt-painotteisen luokan luokanlehtorin Maija Lampisuon kehittämään alkuopetukseen soveltuvaan tvt-materiaaliin. Se oli innostava koulutus ja sillä tiellä tässä nyt ollaan! Pienten oppilaiden kanssa olen myös käyttänyt Hiiripiiri-materiaalia.
Isompien oppilaiden kanssa PowerPoint on ollut monipuolinen ohjelma. Oppilaat tekevät sillä käsitekarttoja (ennen oikeita käsitekarttatyökalu-ohjelmia), käyttävät ohjelmaa havaintomateriaalia tehdessään, esimerkiksi lukupiiriesityksiin valmistautuessa. PowerPoint taipuu myös sanaristikoiden tekemiseen sekä kuva-arvoitustehtäviin. Yleensä näihin projekteihin liittyy digikuvausta tai skannausta. Esimerkiksi Onnellisten uutisten iltapäivälehtilööppi-tehtävässä Powerpointilla ja digikuvilla lopputulos oli melkoisen hauska.
Digikuvauksessa käytän oppilaideni kanssa Gimp-ilmaisohjelmaa. Sen etu on suomenkielisyys, mutta nykyään myös helppokäyttöisyys. 5.-6. luokkalaisten digipajassa Gimpin käyttö on jopa syrjäyttänyt Photoshopin käytön.
Kerran kuukaudessa oppilaat pääsevät kokeilemaan nettietsivätaitojaan. Aluksi alleviivasin kysymyksistä sanat, joita kannatti käyttää hakusanoina. Taidon karttuessa, oppilaat saavat itse keksiä parhaat hakusanat vastauksien löytämiseen. Keskustelemme myös siitä, kuinka mones linkki toi oikean vastauksen. Silmäilevä lukeminen kehittyy tässä samassa.
Eurooppa-jaksolla oppilaat perustivat matkatoimiston. Minä olin matkatoimiston asiakas ja halusin valmismatkan johonkin Euroopan kaupunkiin. Oppilaiden piti tutustua lentoyhtiöiden sivuihin, etsiä lentoaikatauluja ja hintoja. Hotellien buukkausjärjestelmäkin tuli tutuksi. Matkailukeskustelupalstoilta sekä matkatoimistojen sivuilta oppilaat bongailivat kohteen ravintoloita sekä nähtävyyksiä. Matkailun kalleus yllätti monen oppilaan.
Kuunnelmia oppilaat tekevät Audacity-ohjelmalla. Viime vuonna kuunnelmat olivat Antiikin Kreikan radiolähetyksiä. Uutisissa haastateltiin Aleksanteri Suurta oraakkelivierailun jälkitunnelmissa, kauppalaivan kapteenia myrskyn aiheuttamista viivästyksistä jne. Viime viikolla saimme valmiiksi Löytöretkiin liittyvät radiouutiset ja – näytelmät. Näissä kuunnelmissa hyödynsimme myös Ylen Tehoston ladattavia äänitehosteita.
Animaatioissa käytössämme on MovieMaker-ohjelma. Pojatkin innostuivat lukemaan lukudiplomiin kuuluvia runokirjoja, kun parhaasta runosta sai tehdä animaation. Tutuiksi ovat tulleet leike- ja esineanimaatiot. Aiheena mm. Hölmölän tarinat tai oma keksimä juoni. Digikameralla saa myös aivan loistavia animaatioita, jos koululla ei ole videokameraa. Tällä hetkellä teen viidesluokkalaisten kanssa Kreikan tarustoon liittyviä animaatioita juuri digikameralla.

MovieMakeria oppilaat ovat käyttäneet myös tehdessään mustavalkoisia mykkäelokuvia sekä kahden viikon välein ilmestyvissä uutislähetyksissä. Samaa ohjelmaa käytimme tehdessämme musiikkivideota. Valitsin kappaleeksi Peter Ohlsin bluesin, Mua ottaa aivoon. Sanoitimme kappaleen uudestaan, teimme kuvakäsikirjoituksen, kuvasimme ja editoimme sen. Oppilaat myös itse soittavat ja laulavat videolla.
Koulumme kotisivupohjana on Peda.net. Se mahdollistaa blogin käyttämisen. Blogiin kirjoittamista oppilaat harjoittelivat esimerkiksi valmistaessamme ja soittaessamme afrikkalaisia lattiarumpuja. Viimeisin blogi oli virtuaalipäiväkirja leirikoulustamme. Se toimi siis reaaliaikaisena yhteydenpitona vanhemmille.
Peda.net tarjoaa myös verkkolehtimahdollisuuden. Olemme tehneet verkkolehteen digitaalisen kasvion. Kuvasimme (kännykkäkamerat ja digikamerat) lähiympäristöstä löytyvät kasvit löytöpaikkaselvityksineen. Koulussamme tehdään kyllä ihan perinteinenkin herbaario. Digikasvio toimii siis myös vinkkinä tuleville herbaariontekijöille. Verkkolehteen teimme myös löytöretkiin liittyvät artikkelit, joita voi käydä oppilastoverit kommentoimassa. Seuraavaksi kirjoitamme verkkolehteen äidinkielen prosessikirjoitukset.
Sivullamme on myös keskustelupalsta. Sinne voi kirjoittaa mieleen juolahtavista asioista. Sanomalehtiviikolla luettuamme digilehtiä, jokainen kävi kirjoittamassa jostakin lukemastaan uutisesta kommentin. Lisäksi kommentoitiin muiden kirjoittamia kommentteja. Viime vuonna painotin sanomalehden käyttöä opetuksessa. Vastuuoppilaat valitsivat yhden uutisen Kouvolan Sanomien verkkolehdestä, josta halusivat kertoa muille oppilaille.
Viime keväänä oppilaat saivat tutustua eri pelisivustoihin ikärajoja noudattaen. Jokainen arvioi pelejä ja etsi omat suosikkinsa. Suosikkilista kopioitiin kaikille kesäloman sadepäivien iloksi. Tällä hetkellä olemme tekemässä Aasiaan liittyvää lehteä. Jokainen ryhmäjäsen on eri alueen (Lähi-Itä, Etelä-Aasia…) erityistarkkailija. Tiedot lähetetään kirjoitusvastaavalle (vaihtuva rooli) sähköpostin liitetiedostona.
Koulumme tvt-strategia päivitettiin viime keväänä. Sen myötä strategian olemassaolo taas palauteltiin mieleen. Toimin koulumme tvt-resurssiopettajana kolme tuntia viikossa. Olemme luokanopettajan kanssa miettineet yhdessä, mitä kohdat strategiasta hän haluaa opettaa minun kanssani. Tällöin olen voinut opettaa opettajalle uuden tekniikan tai ohjelman ja oppilaat eivät jää mistään strategiaan kirjaamasta paitsi.